Ja taashan meillä blogit toimii. :) Vika oli blogger.comin väärin konfiguroidussa reitittimessä, joka eväsi pääsyn blogia hautovalle palvelimelle. Mutta taas aurinko paistaa, enkelkuorot laulaa ja muutenkin tietotekniikan aura hohtaa suotuisana. Keinäsen henkilökohtainen ATK-kokemus alkaa valoisasti.
Viimeisten joululahjojen ostopäivä on tarkoitus saada tungettua myös tämän päivän aikatauluun, mutta aikaa on kyllä vielä huomiseksikin budjetoitu aiheeseen. Ennen viikonloppua on kyllä tarkoitus karistella moinen stressi hartioilta.
On se kyllä helppoa, jouluaatto ja -päivä on tarkoitus viettää poissa kotoa. Vanhemmilla. Molempien vuoroperään, toki. Eli mitä ilmeisimmin ravintotarjonta on hallussa, ihmisiä ympärillä ja tilanne hallussa.
Jotenkin ei vaan ole itse, eikä kyllä Hennakaan, innostunut tuosta “koti joulukuntoon”-meiningistä, jossa ikkunat ja muut kaakelit suihkutellaan keinolumella ja pumpulista, askartelupalloista ja punaisesta tehdään joulun tontut ikkunalaualle sekä leikellään kartongista sata samanlaista, mutta erisuuntaan katsovaa hassua ukkoa ikkunaan teipattaviksi. Joulukuusta ei taida tulla, ainoat joulunmerkit näyttäisivät olevan tuttavilta/ystäviltä saadut joulukortit ja yhdeksänlamppuinen “kynttelikkö” makuuhuoneen ikkunalaudalla.
Juhlapyhävammaisuus, se on kuulema nuorten tauti. Tiedä sit, miten sitä innostuu vanhana himmelinvääntöön ja luumukiisselin keittoon? Aika näyttää.
