Tajusinpa just, että tuli sitten unohdettua se kävijä(-ttömyys)laskuri tänne laittaa. Ehkä parempi vaan, että ei näe miten ei-niin-monta kävijää jättää tulematta päivittäin näiden sanaisten laarien ääreen. No, joku MSN-bottihan se täällä olis kuitenkin vaan pyörinyt, Googlen roboteista puhumattakaan. Tuli vaan mieleen moinen kun pohdiskelin tän netin kasvottomuutta. Ikinä ei tiedä käykö kukaan ja jos käy, kuka, mistä, mitä mieltä oli jos oli? Mielipiteet, persoonat, kanssakäynti. Ne uupuvat. Tulee vain tyhjiä tilastoja, kellonaikoja, luettuja sivuja, maita joista käyty. Ei mitään otetta ihmisiin. Onneks sentään kaverit (okei, on miulla pari, myönnän) muistaa mainita hyvistä ja huonoista kirjoitteluista. Eli mitä tässä nyt yrittää minä kovasti muotoilla on lukijoiden henkilöitymisen mahdottomuus blogimaailmassa. Vähän sama efekti kun kävelee ruuhkaisessa kaupungissa kaikkien ihmisten keskellä, näkee puheensorinan ja kuulee ihmisten olemassa olon, mutta ei kukaan tervehdi. Ei hymy häivähdä, ollaan vaan ja kävellään massassa. Tämmönen pohdinta tähän väliin. Älkää olko massaa. Don’t be a stranger – sanois ameriikkalainen.
Mutta silti jaksaa poika kirjoittaa. ;) Päivän epistola alkakoon. Nauttikaa hakurobotit ja muut bittivirran lisääjät.
Nyt kun tuota intterweppiä tulee pyöriteltyä näkimien edessä pitkin päivää, ni pitäähän nyt jotain noista vierailluista paikoista pistää muidenkin iloksi (ja osa myös suruksi) näytille.
Eikä näitä nyt raaski tuonne oikeaan laitaan lisäillä, kun ei niin kovasti tarjoa sisältöä. Vaikka toki tämäkin blogi moista huutaa kuin hinaajat konsanaan ulapoilla pyöriessään.
Kielikukkasia, turhia toiveita, T-paitoja, Microsoftin Apple-labrakierrosta, monitoimimiehiä (tyylillä), uskottavia ammattilaisia, todellisia blogaajia sekä vaikka ööh… mielenkiintoisuudellaan minut kartalta karkottava tyylitelty, hallittu pläjäys.
Mutta että ette aivan totaalisen saamattomaksi pääsisi haukkumaan (paino sanalla totaalisen), niin sainpa vähän jotain aikaiseksikin. Eilen tuli lisättyä tämäkin tilityksen välietappi, avautumisen onnela. Kaikkien tiedonjanoisten viimeinen pysähdys. Jokaisen sisältöä hakevan kauhu. Kaikkien lähimmäisrakkautta kaipaavan “just se väärä suunta”. Oho, lähti lapasesta ajatukset. Mutta enivei, nyt on isojii.com:in blogi – juuri tämä lukemasi – lisätty blogilistaan. Kannattaa muuten välttää moista osoitetta, ettei käy niin sanotusti köpelösti. Ettei ota ohraleipä. Voi käydä kuten allekirjoittaneelle ja huomaa muutaman tunnin kuluttua heräävänsä takaisin “todellisuuteen” luettuaan varttitolkulla mitä erinäisimpiä tarinoita ihmiselämästä ja sen vierestä. Mielenkiintoisia tarinoita, vähän ahdistavia tarinoita, oikeasti ahdistavia tarinoita ja tietysti ihan vaan tarinoita. Voisin tietysti pistää muutamia hyviksi kokemiani blogeja linkkien muodossa välittömään läheisyyteenne, mutta ehkä on turvallisempaa tutustua itse. Tarjontaa on ja itse vasta pintaa raapaisin. Lisään kyllä loistavista parhaat ja kermasta rasvat tänne ajan kuluessa ja suhteeni blogeihin lämmettyä.
Ja takaisin oikhiaan elämään. Heikille tuli myytyä vanha Nokia 5140i kaverilliseen sopuhintaan. Kyllä nyt kelpaa poijjan soitella. Pystyy vielä puhumaan tarkasti vaakatasossa ku on se “vatupassi” siinä mukana. Ja pimeässäkin löytää kotiin jos vaan muuten kunto antaa edellytykset moiseen. Onhan siinä taskulamppu. Ihan hiton hyvä puhelin tämmöselle tapaturmamagneetille. Kestää kolhua ja kosteutta. Käyttöä ja katsetta. Hyvä systeemi siis kaikin puolin.
Nyt jos repis unta kuuppaan ja pamahtais aamulla yläpystyyn kellojen soidessa kohti muuttoauton odotuksen täyttämää torstaipäivää. Aamulla Tuomas, tuo ystävistä parhain sinkoaa ikävän aamunvirkkuna paikalle avustamaan muuton kunniakkaassa suorittamisessa. Sen auton kanssa on vaan vähän vielä arpapeliä. Luvattuhan se miulle jo on, mutta mihin aikaan ja mistä, siinäpä kysymykset. Mutta tyttömäinen hätäily pois, kiire on ammattitaidon puutetta. Tuon mantran kun päähänsä nakkaa, ni sitähän mielellään tavaransa pakkaa… (HUONO!)
Neljä päivää.
Siinä Lappeenrannan kannalta positiivinen luku. Johan sitä ovat turuilla ja toreilla odottaneetkin, että tajuaa ukko lähteä maailmalle. Aikasemminkin tosin käynyt, mutta eihän siellä Upinniemessä ja Libanonissa tullu oltua ku vuosi per paikka. Jospa nyt poistuma-aika olisi pidempi kuin molemmissa yhteensä. Eihän sitä tiedä. Viikon päästä itku kurkussa takas tänne, kun haukkuvat maalaiseksi. :D Pönden mies. Hittoon täältä.
No ei, saahan täällä pyöriä varmasti syömmensä kyllyydestä. Onhan meillä yritys. Ja asiakkaita rutkasti. Mutta mitäpä sitä ei tekisi markkina-alueen kasvattamiseksi. Yksi muutto sinne tai tänne ei paljoa vaakakupissa paina. Se on se pisnis, ku ukkoa vie. Ja voi pojat, toivottavasti se ukkoa viekin. Vieköön kovaa, ympäri maan. Halki taivaan. Siitähän mie tykkään. Hommaa vaan, antaa tulla. Mie oon valmis.
