Eiran sairaalasta sitten soittivat. Torstaina on ohjelmassa oikean polven skopia, elikkäs tähystysmallinen leikkausoperaatio. Jotain jänteentynkää varmaan tuolta nivelestä leikkelevät pois rutinaa pitämästä ja hermoja painamasta. Tai sitten eivät? Ilmeisesti kovinkaan selvää ei ole operaation tarkoitus.

Hoitotakuun tuloksena ei tarvinnu tuotakaan leikkausaikaa odotella kuin kymmenisen kuukautta. Tietysti hyvää kannattaa odottaa, eikä roomaakaan päivässä rakennettu, mutta onhan tuo jo aika naurettavan pitkä aika odotella rutinan ja paukkeen raukeamista.

Erikoisen tehokasta on kyllä nykyajan lääketieteen temput. Ilman mitään kummempia kuvia tai tarkempia ajo-ohjeita joku urhea kirurgi torstaina kolmen aikaan polveani tähystelee ja korjaa mikä siellä sitten ikinä rikki onkaan. Mielenkiintoinen oli sairaanhoitajan kommentti mahdollisen sairasloman pituutta tiedustellessani että voin töihin ilmoittaa… “No kyllä siitä se pari viikkoa tulee, voi tulla enemmänkin. Sen näkee sitten kun tiedetään, mitä sieltä operoidaan.” Aika rauhoittava kommentti. Sitten kun tiedetään. Ja se arvonta todennäköisesti kuitenkin suoritetaan siinä vaiheessa kun jonkinasteinen operointilaitos ja muu optiikka tuolla nivelen sisällä uiskentelee. Ei kummempia tutkimuksia nimittäin taida aikatauluun mahtua, kun ilmoittautuminenkin tuolla Eirassa on vasta puoli tuntia ennen leikkauksen alkua. :)

Eikä nyt pidä tulkita väärin, en yhtään kyseenalaista alan osaajien ammattitaitoa. Jotenkin vaan sairaalla tavalla huvittava moinen “no, sen näkee sitten”-asenne. :) Hyvähän se vaan on, että pääsee operoitavaks.

Kunhan ei nyt sitten noiden töiden osalta kävis “Turvatiimit”. Eli sairasloman perusteella ruvetaan ehdottelemaan työsuhteen purkua. Tällä kertaa ei nimittäin huumori enää riittäis. Mutta jospa nyt olis jo töissä yrityksessä, joka tuntee lakia ja osaa sen mukaan toimia. Sitä en epäile, lähinnä flashbackiä työntää tajuntaan tilanne kuitenkin.

Ajatuksista hurjin operaation osalta kuitenkin se, että kolmelta leikataan ja neljän aikaan pitäis kuulema olla jo kotiinlähtökunnossa. Tavallaan tosi mielekäs ajatus nopea poistuminen sairaalaympäristöstä. Toisaalta aika erikoisen vikkelää. Mutta sehän on vain tähystys. Ymmärrettävää toisaalta. Jännää silti. Toivottavasti on edes vahva lääkitys kun kotiin kinkkailee keppien varassa. :)

Vielä muutama lappu ja olen yksityisyrittäjä. Aidosti. Yhden miehen viritelmä. Jospa vaikka sairasloman aikana ohjelmois vaan…

Kesä taitaa valua käsistä, sen verran harmaaksi vetää ilmanalan. Mutta sehän ei meitä haittaa, ulkona ei ole turhaan tullut pyörittyä vieläkään. Työnarkomanian esiasteen omaisten oireiden lumoissa on tullut tehtyä enemmän kuin tarvittava määrä työtä. Kaikki ylimääräiset operaatiot tänne vaan, minä teen. Siinä lie slogania menneille viikoille, miksei tulevillekin.

Edellinen postihan sai jo kommenttejakin. Erikoinen ilmiö tässä blogissa. :D Mutta vielä pieni tarkennus tuohon on muotoiltava: kysehän ei ollut helsinkiläisten massoista, joiden osalta moikkailun puuttuminen kummastuttaa. Lähinnähän tuo koski niitä “toisen asteen työtovereita” tuolta peijaksen sairaalasta. Kyllä tuolla nykyisessä paikassa ollaan jo paljon mukavampia ja muutenkin sosiaalisempia. Enhän miekään niin hullu ole, että kaikkia vastaantulijoita morottelisin. Johan siinä tulisi nenä kipeeksi ja silmäkulmat turpoaisivat kummasti.

Libanoniin lähtöä kovasti odottelee Janne. Kumma kutsumus kutittaa ytimissä luiden, synapseissa säkenöi. Niinisaloon tuli jo aikaisessa vaiheessa soiteltua ja mielenkiinto ilmaistua nimenomaan Libanonin missiota kohtaan. Jännä nähdä, näinköhän miun taitoja tarvitaan tällä reissulla vai niinkö käy Kosovoon turvallisuusalawannaben tie tällä kertaa. Näinköhän muilla edellisen reissun tovereilla toimintavalmiussitoumus on päällä näillä hetkillä? Tuttujahan siellä saattaisi olla jopa. Jännä nähdä.

Uusi työpaikkakin kiinnostaa siis tosiaan aika reilusti, mielekäs paikka, hyvä porukka ja muutenkin kovasti lystiä. Syytäkin on tuolla viihtyä, kun Alensio AY näyttää muuttavan yhtiömuotonsa toiminimeksi ja siirtyvän miun kontolle. Tuomaksesta johtuvien syiden vuoksi moinen muutos on ajankohtainen näinä päivinä, viimeisiä paperisotia asian tiimoilta koitetaan viritellä kasaan ja sittenhän sitä olenkin yksityisyrittäjä. Seasam-show putoaa kelkasta, ei ihan vastannut odotuksia se tempaus. Syvältä tuo yhtiömuodonmuutos kyllä on. Naurettavan syvältä. Enempihän tuo harmittaa jo senkin takia, että eipä kuulunut miun suunnitelmiin/visioihin moinen. No, huvinsa kullakin.

Muutamat projektit tuon valinnan seurauksena on nyt sitten tullut kohteliaasti blokattua, jospa keskittyisin vaikka selkeästi OS X-ohjelmointiin ja multimediatuotantoon. Jääköön sivutoimiseksi sitten tuo.

On se vaan välillä vaikeaa. Epäsuorasti ainakin.