Että semmonen otsikko.
Mistä lie moinen, olisiko syynä epätoivoinen tavoite pystyä kirjoittamaan yksi blogimerkintä ihan perinteisellä tajunnanvirtaa hivelevällä tavalla. Kun ei kummempaa ajatusta päässä kulje (vieläkään), erityisen aiheen perässä ainakaan.
Testo ja Raudo, siinä jokaisen todellisen bodarin ilmentymät. Tuommosia sankareita aina välillä tulee kohdattua, ikävä kyllä.
Mikähän siinä muuten on, että mitä isompi lihaskimppu, sitä lyhyempi pinna. Hauiksen ympärysmitan kasvaessa yli ymmärryksen myös ilmeinen tarve ruumiinosaa jatkavalle kulkuneuvolle pomppaa esiin. Avomalli, turboahdin, poppivehkeet ja tietysti jompaa kumpaa saksalaista merkkiä. Muuten ei ole mies eikä mikään. Mistä lie moinen puskee ja kumpuaa? Onko pienenä kiusattu, eikö äiti silittänyt päästä tarpeeksi? Uskalsiko joku joskus nörtiksi haukkua? Onneks nykyään on kova jätkä.
Mistä lie tuokin asia nyt tähän hätään pomppasi? Onneks kaveripiirin köntit ovat rauhallisempaa mallia, mukaviakin jopa. Liekö vielä järjissäänkin mokomat. Jospa se on sen puhtaan harjoittelun etu. Testo ei lie tee hyvää loppupeleissä kuitenkaan, vaikka sitä itsekin olisi kiva omata edes ääntä madaltavan määrän verran. ;) Jos edes parta kasvais kunnolla. Ilmeisen epärauhanturvaajamainen olen siis, mikäli on isojen poikien juttuja uskominen. ;)
Muutto lähestyy jälleen naurettavan nopeasti, lähes puun takaa tajuntaan napsahtaa. Lauantaina liikahtaa laatikot, heilahtaa tavarat. Joku lie sohvankin perille nakkaa? Näinköhän sitä jo olisi sen kodin löytänyt, missä muutaman vuoden vaikka asustais. Jännä nähdä. Syytä kyllä olisi.
Autokuume kuumottaa niveliä ja lihaksia, tajuntaa usvaiseksi vetää. Liekö tuohon lääkkeenomaisen tuotteen elikkäs automobiilin löytäisi oloa helpottamaan, vauhtia antamaan. Kivempi kyydittää itseään ympäri suomenmaan. Mihin sitten kyydittää? Se on kysymys erikseen. Mutta mukavahan se on mahdollisuuksia olla.
Työn kutsu kuuluu kutsuvasti, liekö sinne pitää nutipään singota? Ensi kertaan.
