Jos nyt ei oo joku hahmottanu, ni miehän leikin kans nohevaa tietotekniikan alan yrittäjää yön pimeinä tunteina. Kaiholla horisontissa tanssivaa menestyksen hallusinaation värileikkiä seuraten.
Huomasinpa vaan tässä iltojen pimetessä erikoisen pulman. Sitä kun on tämmönen yksittäinen toiminimellä hommia tekevä taistelija, niin kredibiliteetti ei taida riittää edes tarjousten saamiseen.
Nythän on työn alla semmonen hyshys-projekti, johon tarvitsen (ainakin) 10 000 yksikköä tuotetta. Kymmenen tuhatta. Se on aika paljon melkein mitä vaan, jos ei tulitikkuja lasketa. Johan se on nuppineuloinakin iso nippu. Kymmenen tuhatta leipää, valtava kasa. 10 000 talouspaperirullaa. Kymmenen tuhatta muistitikkua. Kymmenen tuhatta DVD-levyä. Kymmenen tuhatta mitä vaan on jo jotain. Etenkin jos puhutaan vaikka kerrostaloista. Tai avaruussukkuloista.
Ja jos haluaa toimittaa asiakkaalleen kymmenen tuhatta yksikköä tuotetta, joita ei itse valmista, niin sittenhän pitää pyytää niitä tuottavilta yrityksiltä tarjouksia. Ihan vaan että tietää, millä hinnalla niitä kannattaa pistää eteenpäin ja paljonko ne maksaa ja miten ne saa omaan ratkaisuunsa nivottua.
Mutta tämmönen toiminimimies kun laittaa tarjouspyynnön menemään pienistä valmistajista keskikokoisten kautta suuriin, niin yllätys oli suuri kun sain kaksi tarjousta. Kaksi. Lähetin niitä tarjouspyyntöjä kuitenkin muutaman kymmentä. Sama sisältö, sama tuote, sama määrä, sama paketti kaikin puolin.
Kysymys taitaakin kuulua, että onko kymmenen tuhatta jotenkin epäuskottavaa yksittäiseltä taistelijalta? Onko toiminimimies jotenkin arvottomampi yhteistyökumppanina? Eikö yksityisyrittäjää kannata ottaa asiakkaaksi? Pitääkö olla konserni tai joku poikamiesyhdistys, että homma etenee? Onko itsenäisen tietotekniikka-alan yrittäjän euro jotenkin kuluneempi? Eikö se valuutta omaa ostoarvoa samalla tavalla kuin isommilla? Kuuluuko yhden miehen yrityksen tilata pari näitä ja kolme noita?
Jotenkin vaan erikoista toimintaa, etenkin nyt kun tarjouksen lähettäneiden yritysten kanssa hommaa aletaan viemään eteenpäin ja minä ne kymmenen tuhatta tavaraani saan. Ne kymmenen tuhatta, joista rahaa maksetaan ja jotka menevät kovaan käyttöön.
Ehkä iso yritys on tällaisen pienen yrittäjän yläpuolella? Keskikokoinenkin.
Onneks löytyy vielä firmoja, jotka haluavat saada tuotteensa näkyviin. Jotka haluavat rahaa tuottamastaan tuotteesta ja palvelusta. Jotka pitävät yrittämisestä.
Jospa kevään korvilla kertoisin, miksi kymmenen tuhannen ihmisen kädessä on osa Alensiota. Pidetään peukut pystyssä.
