XBoxinha mie sit ostin sillo joulukuussa. Iloksi ja riemuksi. Yksinäisten maaltamuuttajan iltain virkistykseksi. Kuntoiluharrastusta ja turhaa sosiaalisuutta tarkoituksella nakertamaan. Kuinka hyvin moisia tavoitteita värkki palvelikaan. Olin löytänyt ratkaisun talvi-iltojen pimeyden karkottamiseen. Eikä tarvinnut MINIlläkään kaahata kun voi sen telkkarin ruutua katsellenkin hoitaa ilman henkilövahinkoja. Ai sitä Lego Star Warsin määrää…

No, nyt se boksi on sitten toista viikkoa saksassa. Kyllä, siellä maassa. Eteläisemmässä euroopassa. Huollossa näet. Kuukauden vanha laite. Rauhallisesti käytettynä. Lapsettomassa asunnossa, järkevän, vastuullisen ja laitetta oikeaoppisesti käyttävän henkilön armoilla. Stabiilissa, ohjeiden mukaisessa asennossa. Ilmankierron kannalta hyvässä positiossa. Suuren valmistajan laatutuote. Tuote joka maksaa rahaa.

Punainen valo oikealla alakulmassa “ring of light”issa. Virheviesti E-jotain. Peukalonkynnen kokoisina pikseleinä koko kuva.

Ei näitä laitteita noin kuulu tehdä. Ei niiden kuulu kuukaudessa laueta kuin nuorimies kermamunkista.

No okei, koneet hajoaa ja laitteet paukkuu. Sitä varten on takuut ja sitä varten Jannekin on kuittinsa säästänyt ja kilttinä poikana mielellään veisi laitteen liikkeeseen josta se on ostettu jotta saisi toimivan tilalle. Onhan se nyt selvä että ei se vaan ole toimiva jos heti hajoaa. No, koska kyseessä on sitä kolmatta sukupolvea niin eihän sitäkään voi sitten niin hoitaa. Ei, tämä laite on niin jännä, erikoinen, mystinen ja arvokas että nöyrä nörtti ottaa vaan selaimen kauniiseen käteen ja etsii äksbokscomista asiakaspalvelun numeron, johon soittaa. Siellä sitten puolansekaisella suomella hierotaan yhteystiedot kuntoon, etsitään sarjanumerot, kerrotaan sähköpostiosoitteet kuljetusliikkeen lappujen vastaanottoa varten ja tulostellaan ne laput itse. Sitten soitellaa kuljetusliikkeelle, josko kelpaisi tulla hakemaan tuote kotoa. Työaikaan tietenkin. Kaikkihan ovat kotonaan töitään tekemässä? Ja kuljetusliikehän lupaa hakea boksin kahteen mennessä, saapuen sitten kolmea minuuttia vaille viisi kunhan sinne on hoputuspuhelun soittanut savuttoman aikakauden parhaassa temmossa. Kuljetusliike sitten ammattimaiseen tapaansa vie sen boksin saksaan, jonne se matkaa viisi päivää. Saksassa se sitten menee ammattilaisten hierottavaksi, homma joka kestää “kaksi työpäivää” mutta josta on mennyt jo neljä. Sieltä se sitten lähetetään pikavauhdilla takaisin, joten kai sitä seuraavan viikon tai kahden sisällä on lupa odottaa? Luulenpa vielä että sitä ei kuljetusliike pahemmin ilmoittele, käyvät soittamassa ovikelloa kerran. Käyvät parin päivän päästä uudestaan. Käyvät vielä kolmannenkin kerran ja sitten se pitääkin noutaa jo sieltä heidän toimipisteeltään. Olisihan paketin saapumisesta liian helppoa soittaa siihen numeroon, joka tuli heidänkin rekisteriinsä ilmoitettua.

Miksipä ei noissa voi olla edes maakohtaista palvelua, jossa katsottaisiin kannattaako moista laatikkoa edes saksaan asti huoltoon laittaa vai onko kyseessä vaihdettava kone, jolloin sieltä maakohtaisesta paikasta voisi varastosta laittaa uuden tilalle? Asiakastyytyväisyys voisi kestää edes välttävällä tasolla kun toiminta olisi edes verrattain ripeää. Yli kaksi viikkoahan on ihan selvää vittuilua. Yli kaksi viikkoa voi kestää 70-luvulla ostetun käkikellon tai perintötelevision korjaus. Yli kaksi viikkoa voi mennä jos ajat auton puuhun ja pitää vähän peltiä oikoa. Eikä niitäkään yleensä Saksassa suoriteta. Johan se on näinä ilmastonmuutoksen aikoina typerää, vastuutonta, kallista ja typerää. Typeryydestä puhumattakaan.

Onneksi joulun seutuun toimimattomaksi osoittautunut Live-palvelu korvaa palvelun tökkimisen kaikille kultatason jäsenilleen ilmaisella pelillä, jonka voi ladata ilmaiseksi sieltä Livestä tähän päivään mennessä. Hieno kädenojennus. Kaunis ajatus. Ihan kiva lisä. Mutta eipä tuota tule latailtua kun ei sitä koko boksiakaan ole maisemissa. Naurettavaa. Oikeasti ei-enää-yhtään-hauskaa. Ehkä ne hermot ovat pinnassa, mutta onhan tuo silti harkitsematon kompensaatio joka saavuttaa typeryyden mittapuun hyvinkin selkeästi kun ei tökkimisen jälkeen koko “viihdekonsoli” (ei paljoa naurata) ole moista etua vastaanottamassa.

Kyllä sylettää.

Joo, niin se on taas rientäny aikaa yksiköitä muutama.

27 jos savuttomina päivinä laskee. Ja minähän lasken.

Melkein vois muuten sanoa että on tupakinpolton lopetus yllättävän helppoa verrattuna omiin muisti-/kauhukuviin moisen projektin läpiviemisestä. Ja viimeistään tässä vaiheessa ensimmäisen ilonpilaajan pitää päästä huutamaan että “ethän sie ole ku reilut kolme viikkoa vasta ollu, älä leiju amatööri”. Mutta leijunpas. Olen nimittäin ite aika positiivisesti yllättynyt siitä että ei tarvitse aivoihin vaikuttavia Champixeja eikä muita hirvenkaatolääkkeitä jos vain on motivaatiota.

Nicotinellin 2mg imeskelytabletit (anteeks nyt vaan hirveesti mainoksesta) taitaa olla se minun myrkkyni pahan tavan kyydistä pudottamiseen. Purukumi on aivan hirveen makuista, laastari – no, se nyt ei vaan voi olla hyvä systeemi – ja inhalaattorin käytöstä naljailis ihmiset liikaa. Imeskelytabletit ei oo liian karvaan makusia, pysyvät poskessa piilossa ilmiantamatta ex-tupakoitsijan heikkoa hetkeä ennen hermoin kiinnipalamista ja kestävät pitkään.

Noihin nappeihin ku vielä lisää tuon Clas Ohlssonilta ostetun, hiirimatoista tutusta geelistä tehdyn, stressipallon ni uskaltaa jo lähteä koiraakin ulkona käyttämään ilman että tarvii potkia vastaantulijoita

Noilla eväillä tuntuis näin äkkiseltään tämä projekti etenevän ihan suosiolla. Ei tähän näköjään hypnoosia tai muutakaan psykoosia tarvita kun vaan löytää itselleen tavoitteen josta saa motivaatiota. Motivaatiota, joka ilmeisesti kuitenkin on se avain onnistumiseen. Aikaisemmin kuitenkin on tullu lopetettua ihan vaan siks ku pitää lopettaa. Se ei toimi. Ihan vaan tiedoks.

On kyl tarkotuksella tullu tää reilu kolme viikkoa eleltyä hiljaiseloa ilman ylimääräisiä sinkoilemisia mihinkään suuntaan, kenenkään kanssa. Ihan vaan että homma pysyy kasassa. Ja eiköhän tuo nyt pikkuhiljaa kestänekin. Pahimmat tais olla nuo ensimmäiset päivät. Lähinnä toinen -> viides varmaan oli ne, jolloin jo silmien avaaminen aamulla onnistu siihen malliin harmittamaan että sitä piti sitten koko loppupäivä muillekin jakaa – harmitusta. Tosin tälläkin viikolla on tullu ihan hiton kova himo tupakkaa kohtaan, yllättävän vahvana.

Tarkkana saa siis olla, mutta tuskinpa tämä tästä enää pahenee. Ei ainakaan niin pahasti pahene, että parantunutta hapenottokykyä, makuaistia ja yleistä pirteyttä siihen kovain jätkäin hajuun vaihtaisin.