Se on ranskaa ja tarkottaa että “Janne taitaa lähteä ulkomaille ulkoilemaan, voi olla ihan hyvä veto tähän väliin että vähän saa irtiottoa arjesta, kun kerran ukkospilviä Helsingin ylle kasaa jo taivas”.

Ranska on moninainen kieli.

Et seuraavat pari viikkoa tää niinku tykittelis aurinkorannoilla molemmat rintakarvansa ristissä jossain neon-keltaisissa ja siten äärimmäisen kuumottavissa uimahousuissaan hauikset hirveessä pumpissa aurinkohattu päässä estäen ylimääräisen värin tarttumisen kalpeille raajoille. Vatsasta puhumattakaan.

Sen verran tanakassa punaviinipöhnässä, paellat rinnuksilla, vaeltanee sankarimme että enempiä päivityksiä ei tässä ilmaannu ennen synkkäilmeistä paluuta takas keskelle – silloin jo räntää satavaa – Järvenpäätä.

Sit joutaa taas sadetta pidellessään vuodattamaan sydänverensä siitä, miten nahka kuoriutuu ja päätä koskee. Miten muualla on kaikki niin paljon parempaa ja täällä kaikki niin paljon huonommin. Kuinka ihmiset on muualla niin ihqn avoimia ja ulospäinsuuntautuneita ja miten suomessa vaan mökötetään. Ehkä proosaa muutaman rivin voisi lausua silloin jo vesikelloiksi rantahiekassa juoksusta hiertyneistä sisäreisistä.

Mutta aiheet on siis valittu, jännityksellä varmasti taas odotatte kuinka moiset aiheet aukeavat, mihin muotoon mielipiteet vääntyvät.

Olkaa huoleti, tulen palaamaan ennen kaamosta – korkeintaan tuon sen tullessani.

Ryssän pelossa: Janne.