Tiedättekö ollenkaan mikä niin kovin pahasti sylettää (hieno sana harmitukselle) nuorta yksittäisyrittäjää?
Asennevammaiset vastapelurit.
Oon tässä nyt kuitenkin pari vuotta leikkiny IT-alan ammattilaista, joka hoitaa tilanteen kuin tilanteen. Toteuttaa palvelun kuin palvelun. Asiakaslähtöisesti, lopputuloksen pitää olla kuitenkin paitsi oman, niin myös asiakkaan mielen mukainen. Halvallakin uskallan väittää puuhastelevani, onhan tämä nyt viime ajat ollut enempi tai vähempi harrastusta. Sellai “Reilu meininki se on hyvä meininki”-periaatteella.
Siksipä hämmästys on aina yhtä valtaisa kun sattuu erehtymään omien palvelujensa markkinoinnin ah’ niin ruusuiselle tielle. Viattomana poikana satut kertomaan Herra tai Rouva Yrittäjälle, joka jalustallaan seisoo ja ihan itse tuottamaansa Tuotetta tai Palvelua kauppaa, että olis muuten tosi hyvä juttu juuri Teidän yrityksellenne jos vaikka pistäisitte semmoset “internetsivut” pystyyn. Ehkä jopa vaihtaisitte asiakastiedotteenne niin sanottuun “HTML-sähköpostiin”, jotta erottuisitte eduksenne. Ei maksa paljoa ja on muuten todella suosittu palvelu. Sanoinko muuten että ei maksa paljoa.
Tuolla tavalla siis lähdetään rakentamaan toimivaa, molempien edun mukaista yhteistyötä. Yhteistyötä, jolla tuleva asiakkaani saa uusia palveluita tai parantaa entisiä saadakseen lisää asiakkaita ja siten lisää myyntiä. Yhteistyötä, jolla minä saan pari euroa ja asiakkaani varmasti saa palvelunsa tyrmistyttävän edullisesti moneen muuhun markkinoilla toimivaan – ja palveluita tarjoavaan – yritykseen verrattuna.
Paino sanoilla lähdetään, rakentamaan ja edun mukaista. Tiedättehän, hyviä asioita. Ei sido vielä mihinkään, ei pakota mihinkään. En potkaise suuhun jos sanot “ei kiitos”. En varasta rahojasi tai vielä koskematonta tytärtäsi vaikka kieltäydytkin. Enkä todellakaan jos myöntyvästi mukaan matkaan loikkaat. Oikeasti – se ei satu.
Aina, ihan aina, löytyy vatipäitä jotka kokevat yksinkertaisen palvelukuvauksen hyökkäyksenä persoonaansa vastaan. Aina löytyy joku, joka suhtautuu tarjoukseen (jonka on itse pyytänyt) suorana vaarana fyysiselle ja henkiselle terveydelleen. Joka ikinen kerta joku Rouva Yrittäjä keksii että minä olen Saatanan kätyri vailla vertaa.
Yksityisyrittäjien joukossa on yllättävän paljon aivan totaalisia idiootteja. Palikoita, jotka luulevat maailman pyörivän heidän paksuhkon vatsansa keskellä majailevaa napaa kiertäen. Heidän Yrityksensä on niin suuri ja valtava, että sillehän on turha tulla mitään tarjoamaan. Sen kumppaniksi ei kuka tahansa pääse, asiakkuudesta puhumattakaan!
Lähestyminen kuitenkin yleensä puoleltani tapahtuu helppolukuisen, selkeän markkinointisähköpostin avulla. Ei, en soita ja puhu väkisin ihmisiä suohon. En kanna tuumien paksuisia esitteitä postiluukkuja täyteen. Tarjoan sähköpostin, joka paitsi näyttää hyvälle, kertoo myös lain vaatimat rekisterilähteet. Antaa yhden napautuksen kokoisella vaivalla ikuisen hiljaisuuden Alensiolta – poistanhan halukkaan rekisteristä kuten asiaan kuuluu.
En hiosta. En kuumota.
Laitan sen yhden sähköpostin. En vaadi siinä rahoja, en uhkaa väkivallalla. Lupaan auttaa, JOS vain sattuu kiinnostamaan elo 2000-luvulla.
Tuo yksi sähköposti poikii erikoisia vastineita.
“Mistä sä olet mun yhteystiedot saanut?!!!!!!!!!111!!”
- Oliskohan jopa yritystietopalvelusta? Paikallisesta Yrittäjien kerhosta, jossa olet jäsenenä? Mainoksestasi ehkä?
“Eiks oo vähän tahditonta mainostaa jotain sähkösiä palveluita sähköpostitse?!!!!”
- Tottakai on. Mikäli maltatte hetken, voin noutaa ison kiven ja maalata sen kylkeen tarjoukseni kotisivuista ja sähköpostimarkkinoinnista. Anteeksi että pakotin Teidät ulos luolastanne.
“Mitä niin vittua? Yrität sä juippi saatana myydä mulle jotain? Maksaako se jotain?”
- Kyllä, yritin. Nyt häpeän koko ajatustani enemmän kuin koskaan. Kuinka olinkaan niin typerä että yrittäjänä ajattelin palveluani jonkun tarvitsevan. Maksullista palveluani. Olkoon kuinka edullinen tahansa.
“Joo, kiitti vaan esimerkkisivusta, tuohan on ihan pitkin vittua. Luulet sä että mä tuosta jotain maksan?!”
- Olen todella pahoillani siitä että lupaukseni mukaisesti tein teille ihan esimerkkisivun jotta voitte nähdä että kyllä on poika tainnut ennenkin töitään tehdä. Koska kyseessä oli esimerkkisivu, olin typerä ja oletin että sen avulla on helpompi lähteä jatkamaan, rakentamaan mieluista kokonaisuutta Teidän makunne mukaisesti. Jostain kumman syystä luulin olevan helpompaa korjata sitä, minkä näkee kuin sitä mitä luulee saavansa, mutta josta ei ole mitään ajatustakaan.
“Mitä niin persettä?! Minä tilasin yritykseltäs kotisivuston 20:llä sivulla, verkkokaupalla ja ulkoasusuunnittelulla ja Sinä Saatanan Äpärä pyydät siitä 500 euroa?!!!!”
- Kuinka olinkaan typerä. Totta-vitun-kai te saatte minun noin 40+ työtuntiani vielä halvemmalla kuin tuon reilut kymmenen euroa per tunti. Tietenkin. Vaikka minä osaankin tehdä temput terävät, joista Te ette osaa edes uneksia, niin tietenkin minulle riittää työn valmistuttua kuuluva “no, olisin ite tehny jos osaisin”-huikkauksenne. Olette oikeassa. Tieto, se on arvotonta. Taito – turhaa. Tietotaito, akkojen vouhotuksia. Haen vain takkini. Pyydäpä tuota vaikka Mainostoimisto X:ltä. Se on 4500 euroa ennenkuin ollaan edes sloganista päästy sopuun. Ja ei, älä tule pyytämään uudestaan että tekisin. Näin jo korttisi.
Ehkä ette ihmettele kun totean etten ole toiminimille mainostanut vähään aikaan. Enkä mainosta.
Mielelläni teen, kun pyydetään tai edes annetaan ymmärtää että olis kiva ku joku joskus jotain ees… Kyllä minä teen. Ja varmasti väännetään niin pitkään että lopputulos on hyvä.
Mutta ei, en tee enkä väännä jos on mahdoton ajatus että teetetty työ maksaa. Ei paljoa, mutta maksaa silti.
Taidanpa tähdätä keskisuuriin ja suuriin yrityksiin. Siellä on ihmisiä töissä. Ihmiset ovat mukavia.
