Joo, näemmä vuosi vaihtui ihan ilman kummempia juhlallisuuksiakin.

Järvenpään muutoin melkein liiankin rauhallinen asuinalue muuttui lähes Etelä-Libanonin Tulihelvetin(tm) kaltaiseksi taistelutantereeksi aikaisemmin kuin laki vaatii. Paukkui ja suhisi. Välkkyi ja loisti. Oli sarjaa ja oli kertatulta. Pommia ja jytinää.

Minäpä vetäisin ässän hihasta ja tuijotin Discovery Channeliä pari tuntia liikaa, kävin kuntoilemassa, latasin pullon punkkua naamariin ja vaivuin uneen parin naurettavan huonosti pelatun Call Of Duty 4 -kierroksen jälkeen.

Moinen valtaisa riemujuhla vaati rankan veronsa punaviinin toimiessa katalyytinomaisesti migreeniä virkistävänä ja miestä ei-niinkään-virkistävänä ainesosana.

Eilisen siis vedin erilaisia migreenilääkkeitä niin että korvissa soi, vähän relaksanttia että päänsisäisen moukaroinnin kerrannaisvaikutukset jumiutuneina niskoina ja vihlovina jänteinä poistuisivat kauas kauas vuorten taa. Ei poistuneet. Ei ennen yöpakkasen kiristymistä.

Jos viikonloppuna vähän rauhallisemmin riehuisi?

Voinee tuon “biletyksen” jättää vähemmälle ja ruveta keskittymään kehittävämpiin puuhiin, kuten puulusikoiden ammattimaiseen veistelyyn vapaa-ajan polttamisen tarpeen iskiessä.

Ei wanha jacsa.