Tuo Twitter.com:han on loistava systeemi tämmöselle normivatipäälle, kuka ei kovin mielenkiintoista eloa elä.
Ei tarvi ku 140 merkin mittasia avautumisia pystyä suoltamaan ja asiasisältö voi olla “soittelee rumpuja”.

Sieltä on helppo käydä äipän katsomassa että “Joo, on se aamupalaa syöny”, stalkkereiden toteamassa “Kyllä se näyttäis rumpuja olevan soittamassa” ja muutenkaan elämättömän elämän tilitys ei 140 merkkiä pidempään vie kenenkään aikaa. Masokismin vikaa jos pahasti löytyy, niin täältä sitten pidempiä rustauksia silloin harvoin kun jotain merkittävää kirjattavaa tapahtuu. Eli harvoin.

iPhonellekin löytyy Tweetie, millä voi naputella kuvilla varustettunakin noita Elämää Suurempia tilatietoja.
Facebookinkin moinen lyhykäisyyden ilosanoman viestittäjä runttaa aika tanakasti maanrakoon, koska kaikki muu paitsi tilaviestit on kätevästi repäisty pois. Ei quiz:ien tuloksia, ei ryhmäkutsuja, ei mitään turhaa. Vain mitä teen, missä meen ja ehkä miksi. 

Mie muutan tuonne.

Ehkä sit kun keksii jotain itkuvirttä joka ei tuohon merkkimäärään taivu, voin poiketa tänne vuodattamassa ikävääni oikeudenmukaisempaa maailmaa kohtaan.

Onpa ollut vähän tosiaan teinipojan angstia ja ahdistusta näiden kaikenmaailman Web2.0-härpäköiden kanssa, mutta ehkä tuo niskaa katuun painanut “Netti on perseestä”-tsunami on palautunut takaisin rauhallisempien vetten ääreen.

Tässä nyt ei mitään kovin kummallisia hommia ole sattunut, kävin vetäisemässä parit treenit, pari levytyspäivää ja yhden keikankin tuon gospel-pumpun kanssa joka tottelee tuota Sound of Faith-nimeä.
Tuossa ääneen jo jonkun treenin yhteydessä taisin mainitakin että lie ikää tulossa liikaa – aikuistumista nyt tuskin tarvitsee pelätä –  kun oli todella hienoa vaan päästä soittamaan. Musiikkia musiikkina. Ei jaksanut itkeä jokea kun sanoissa herkistellään aiheesta jonka muutama vuosi sitten olis vielä voinut hyvinkin suoralta kädeltä kirota alimpaan… tota…. ööh… monttuun! ;)

No, seuraavan kerran sitten levynjulkistamishässäkkää 15.5 ja sen jälkeen varmaan onkin taas muutama kuukausi rumpaloimatonta (on se sana, ihan ite keksi) aikaa.

Ellei sitten keksi sitä treenikämppää jostain. Ehkä basistilla ja kitaristilla varustettua jopa? Ehkä se on liikaa pyydetty.

Mutta jospa tässä ens kerralla (huomenna?) koittais vähän hehkuttaa podcastien uusherännäisyyttä osaltani, muutamaa iPhone-ohjelmaa ja muuta aivan turhaa ja tarpeetonta.