Tärkeintähän on että viesti menee perille.
Että asia tulee ymmärretyksi.
Elämä on liian lyhyt.
On vähän muutakin murehdittavaa, syövät ja tsunamit.

Mutta kyllä se silti vaan sylettää kun ihmiset ei enää osaa kirjoittaa ollenkaan. En minäkään, tiedän. Mutta jotain rajaa silti.

Etenkin jos yrität epätoivoisesti myydä jotain, niin kannattais ehkä toisenkin kerran lukea se teksti. Tai pyytää vaikka äidiltä apua jos ei itse osaa:
“Durabook S15S vastaa vaativien yritys käyttäjien tarpeeseen.

Laite on Semi-Rugged, eli paranneltu kestävyys tärinää, kolhuja sekä
likaa vastaan. Erittäin suorituskykyinen Core2Duo prosessori, kirkas ja
selkeä TFT näyttö, tukeva magnesium runko.”

Soveltuu hyvin:
*Yrityskäyttäjille työmaalle ja ‘kentälle’
*Ohjain yksiköksi työkoneisiin
*Ajoneuvo tietokoneeksi

Tuo nyt vaan tänään pisti niin ärsyttämään. Olkoon miten pikkumaista sitten tahansa, niin yhdys sana häiriköt ja muut kirjoitus vanmaiset yhdyskunnan edustajat laittavat ärsyttään iha niiq hualella.

Ja kun noita on reilusti. Todella paljon. Ei statuspäivitystä naamakirjassa ilman pientä luki häriötä. Ei sähköpostiviestiä viralliselta taholta ilman asia virheitä. Ei heliumin sekaisella äänellä kimittävää nyky nuorison edustajaa joka ei edes kiroilla osaa ilman naurettavaa säätöä. Juma lauta!

Olkoon pikku maista tai snopbailua, mutta miten ja missä välissä tekstin-tuottamisesta tuli niin pirun vaikeaa? Kuka lopetti välittämisen yrityksensä ulos annista siinä määrin että palkkasi jonkun illiteraalin vääntään tiedoitteita yrityksen asijakkaille? Miten siitä oikeasti tuli niin pirun vaikeaa, äidin kielestä?

Kyllä, kaikki kirotusvirheeet on niimku tahallisii täss. Kyl mie yleensä osaan. Edes vähän paremmin.

Tai niinhän minä luulen.

Oli pakko. Ihan välttämätöntä.

Sitä kun on – ainakin mieleltään – jollain tasolla IT-hommissa ajanhermolla, niin pitihän se sitten asennella Macbookiin tuommonen SSD-kovalevy. Solid State Drive olkoon lyhenne auki avattuna teille kaikille joita tämän postin tietotekninen sisältö kiinnostaa yhtä paljon kuin polkupyöräily laitumella kirmaavaa lehmää.

Ei liikkuvia osia ja siten pienempi virrankulutus sekä käytön kestävyys oli ehkä ne alkuperäiset motiivit hommata OCZ Technologyn 120Gb Agility -sarjan levy. Mutta onhan tää törkeän nopeakin.

Ohjelmat aukeaa naurettavan pikaisesti, oli kyseessä sitten Apple Mail, nettiselain tai vaikkapa Aperture, millä noita valokuvia yritän epätoivoisesti hieroa edustavaan kuntoon. Paino on sanalla naurettavan.

Mihin sitä vauhtia nyt sitten tarvitsee, sitä tuskin saadaan koskaan tietää. Etenkin kun käyttäjä on ehkä sieltä hitaammasta päästä ihmiskunnan kehityskaarta. Mutta onhan se kiva hihitellä tyttömäisesti kun Kaikki Vaan Tapahtuu – Tänään(tm).

Pientä kikkailua vaati asentelun osalta mutta ei mitään, mistä ei selviäisi SATA->USB-sovittimella ja pienellä seikkailuhenkisyydellä.

Ainut asia, mikä tuossa nyt voi käydä harmittamaan kun ikää tulee ja lumet sulaa on se, että tosiaan kokoa on se 120Gb, mikä on huvittavan vähän. Etenkin jos tuppaa tavallani kuvailemaan otoksensa RAW-muodossa tai muuten säätää HD-tasoista videota tai muuta herkkää ja tilaa vievää. Mutta ehkäpä ulkoinen – taskukokoinen – kovalevy mallia teratavu olkoon ratkaisuni varastointiin.

Ei tässä nyt mitään syvempää pointtia siis ollut vieläkään, ehkä korkeintaan käyttökokemuksen perusteella voin suositella moista härpäkettä muillekin pintaliitäjille. Jos siis nopeus maistuu.

Tietysti olette sen verran viisaita, että odottelette tilan halpenevan, eihän tuo ilmaista ole. Mutta kun se on niin nopee. Todella nopea. Naurettavan. Yllättävän. Vikkelä suorastaan.