Oli pakko. Ihan välttämätöntä.
Sitä kun on – ainakin mieleltään – jollain tasolla IT-hommissa ajanhermolla, niin pitihän se sitten asennella Macbookiin tuommonen SSD-kovalevy. Solid State Drive olkoon lyhenne auki avattuna teille kaikille joita tämän postin tietotekninen sisältö kiinnostaa yhtä paljon kuin polkupyöräily laitumella kirmaavaa lehmää.
Ei liikkuvia osia ja siten pienempi virrankulutus sekä käytön kestävyys oli ehkä ne alkuperäiset motiivit hommata OCZ Technologyn 120Gb Agility -sarjan levy. Mutta onhan tää törkeän nopeakin.
Ohjelmat aukeaa naurettavan pikaisesti, oli kyseessä sitten Apple Mail, nettiselain tai vaikkapa Aperture, millä noita valokuvia yritän epätoivoisesti hieroa edustavaan kuntoon. Paino on sanalla naurettavan.
Mihin sitä vauhtia nyt sitten tarvitsee, sitä tuskin saadaan koskaan tietää. Etenkin kun käyttäjä on ehkä sieltä hitaammasta päästä ihmiskunnan kehityskaarta. Mutta onhan se kiva hihitellä tyttömäisesti kun Kaikki Vaan Tapahtuu – Tänään(tm).
Pientä kikkailua vaati asentelun osalta mutta ei mitään, mistä ei selviäisi SATA->USB-sovittimella ja pienellä seikkailuhenkisyydellä.
Ainut asia, mikä tuossa nyt voi käydä harmittamaan kun ikää tulee ja lumet sulaa on se, että tosiaan kokoa on se 120Gb, mikä on huvittavan vähän. Etenkin jos tuppaa tavallani kuvailemaan otoksensa RAW-muodossa tai muuten säätää HD-tasoista videota tai muuta herkkää ja tilaa vievää. Mutta ehkäpä ulkoinen – taskukokoinen – kovalevy mallia teratavu olkoon ratkaisuni varastointiin.
Ei tässä nyt mitään syvempää pointtia siis ollut vieläkään, ehkä korkeintaan käyttökokemuksen perusteella voin suositella moista härpäkettä muillekin pintaliitäjille. Jos siis nopeus maistuu.
Tietysti olette sen verran viisaita, että odottelette tilan halpenevan, eihän tuo ilmaista ole. Mutta kun se on niin nopee. Todella nopea. Naurettavan. Yllättävän. Vikkelä suorastaan.
