Tärkeintähän on että viesti menee perille.
Että asia tulee ymmärretyksi.
Elämä on liian lyhyt.
On vähän muutakin murehdittavaa, syövät ja tsunamit.
Mutta kyllä se silti vaan sylettää kun ihmiset ei enää osaa kirjoittaa ollenkaan. En minäkään, tiedän. Mutta jotain rajaa silti.
Etenkin jos yrität epätoivoisesti myydä jotain, niin kannattais ehkä toisenkin kerran lukea se teksti. Tai pyytää vaikka äidiltä apua jos ei itse osaa:
“Durabook S15S vastaa vaativien yritys käyttäjien tarpeeseen.
Laite on Semi-Rugged, eli paranneltu kestävyys tärinää, kolhuja sekä
likaa vastaan. Erittäin suorituskykyinen Core2Duo prosessori, kirkas ja
selkeä TFT näyttö, tukeva magnesium runko.”
Soveltuu hyvin:
*Yrityskäyttäjille työmaalle ja ‘kentälle’
*Ohjain yksiköksi työkoneisiin
*Ajoneuvo tietokoneeksi
Tuo nyt vaan tänään pisti niin ärsyttämään. Olkoon miten pikkumaista sitten tahansa, niin yhdys sana häiriköt ja muut kirjoitus vanmaiset yhdyskunnan edustajat laittavat ärsyttään iha niiq hualella.
Ja kun noita on reilusti. Todella paljon. Ei statuspäivitystä naamakirjassa ilman pientä luki häriötä. Ei sähköpostiviestiä viralliselta taholta ilman asia virheitä. Ei heliumin sekaisella äänellä kimittävää nyky nuorison edustajaa joka ei edes kiroilla osaa ilman naurettavaa säätöä. Juma lauta!
Olkoon pikku maista tai snopbailua, mutta miten ja missä välissä tekstin-tuottamisesta tuli niin pirun vaikeaa? Kuka lopetti välittämisen yrityksensä ulos annista siinä määrin että palkkasi jonkun illiteraalin vääntään tiedoitteita yrityksen asijakkaille? Miten siitä oikeasti tuli niin pirun vaikeaa, äidin kielestä?
Kyllä, kaikki kirotusvirheeet on niimku tahallisii täss. Kyl mie yleensä osaan. Edes vähän paremmin.
Tai niinhän minä luulen.
