Nyt on kyllä jotenkin niin antiulosanti-tyyppisellä tuulella poikamme Janne, ettei vaan pysty suoltamaan tekstiä blogiinsa. Ei kiinnosta ylenpalttinen kaveeraus muutenkaan, nyt on itsetutkiskelun aika. Pistetään ovet säppiin ja ikkunat kiinni, vetäydytään pakkasen alta piiloon pohtimaan maailman menoa.
Liekö joku vaihe vai onkohan pää tullut vihdoinkin lyötyä sen verran kovaa ja oikeaan kohtaan että ympäröivän maailman pällistelyn aiheuttamat aivopierut eivät enää saavuta ohimoissa “Kerro se koko maailmalle, kerro se heti” -statusta?
Voipa tuohon tietysti vaikuttaa sekin, että jotenkin semmonen tyttömäinen huolettomuus näiden kirjoittelujen osalta on ehkä kaikonnut ja on herännyt tajuamaan että näitähän lukeekin joku. Ja se jos jokin on hurjaa. Isolla Hoolla.
Facebook-tili tuli poistettua kun siitä tuli hakukoneille julkista riistaa, miksipä siis ei himmaisi tätäkin ulosannin foorumia. Twitterissähän mie huutelen vieläkin noita “kaivoin nenästä kilon räkää” -luokan päivityksiä. Just sopiva väline kontrolloidun infosyötteen tuuppaamiseksi maailman aalloille. Kätevän mittaisia puolihaikuja, joiden perusteella ei vielä mitään elämää suurempaa saa minusta irti.
Taidanpa pitäytyä siinä nyt muutamia toveja ja katsella josko joskus vielä avautumisen tarve iskee. Tai jää iskemättä.
Ja kuka tietää, ehkä olenkin kirjoitellut anonyymisti jo useampia toveja toisaalla?
