Oli pakko. Ihan välttämätöntä.

Sitä kun on – ainakin mieleltään – jollain tasolla IT-hommissa ajanhermolla, niin pitihän se sitten asennella Macbookiin tuommonen SSD-kovalevy. Solid State Drive olkoon lyhenne auki avattuna teille kaikille joita tämän postin tietotekninen sisältö kiinnostaa yhtä paljon kuin polkupyöräily laitumella kirmaavaa lehmää.

Ei liikkuvia osia ja siten pienempi virrankulutus sekä käytön kestävyys oli ehkä ne alkuperäiset motiivit hommata OCZ Technologyn 120Gb Agility -sarjan levy. Mutta onhan tää törkeän nopeakin.

Ohjelmat aukeaa naurettavan pikaisesti, oli kyseessä sitten Apple Mail, nettiselain tai vaikkapa Aperture, millä noita valokuvia yritän epätoivoisesti hieroa edustavaan kuntoon. Paino on sanalla naurettavan.

Mihin sitä vauhtia nyt sitten tarvitsee, sitä tuskin saadaan koskaan tietää. Etenkin kun käyttäjä on ehkä sieltä hitaammasta päästä ihmiskunnan kehityskaarta. Mutta onhan se kiva hihitellä tyttömäisesti kun Kaikki Vaan Tapahtuu – Tänään(tm).

Pientä kikkailua vaati asentelun osalta mutta ei mitään, mistä ei selviäisi SATA->USB-sovittimella ja pienellä seikkailuhenkisyydellä.

Ainut asia, mikä tuossa nyt voi käydä harmittamaan kun ikää tulee ja lumet sulaa on se, että tosiaan kokoa on se 120Gb, mikä on huvittavan vähän. Etenkin jos tuppaa tavallani kuvailemaan otoksensa RAW-muodossa tai muuten säätää HD-tasoista videota tai muuta herkkää ja tilaa vievää. Mutta ehkäpä ulkoinen – taskukokoinen – kovalevy mallia teratavu olkoon ratkaisuni varastointiin.

Ei tässä nyt mitään syvempää pointtia siis ollut vieläkään, ehkä korkeintaan käyttökokemuksen perusteella voin suositella moista härpäkettä muillekin pintaliitäjille. Jos siis nopeus maistuu.

Tietysti olette sen verran viisaita, että odottelette tilan halpenevan, eihän tuo ilmaista ole. Mutta kun se on niin nopee. Todella nopea. Naurettavan. Yllättävän. Vikkelä suorastaan.

Eiku sitähän mie vaan tässä niistelyn ja keuhkojen ulosyskimisen ohessa kävin miettimään että eipä ole helppoa olla suomipoika interwebin maailmassa. Tuskinpa on helpompaa olla muutakaan ei-englantilaista maata.

Näinä Twitterin, Facebookin, Messengerin, GoogleTalkin, Skypen, bloggailun, YouTuben ja muiden “tottakai teitä kiinnostaa asiani, siksipä kerron”-tyyppisten palveluiden aikoina kun pitää kertoa koko maailmalle ja molemmille kavereille jatkuvasti mitä tekee erilaisten palveluiden ja viestimien avulla, niin pari ongelmaa ilmenee hyvinkin äkkiä.

1) Kieli.
Twitteriin päivittelen tilat englanniksi. Miksi? No kun ne muutkin. Suomalaiset tuttavatkin. Kaikki muutkin, ni miekin.
Facebookiin, Messengeriin, Skypeen, GoogleTalkiin ja blogiin päivittelen suomeksi tilat ja kirjoitukset. Miksi? No kun ihmisethän pitäis idioottina jos rupeais lontoota puskemaan pikaviestimiin – edes tilaviestin verran. Naamakirjassa nauraisivat pihalle kun “olis olevinaan”. Blogiahan pidin englanniksi joskus vuonna 1997 – n, mutta sekin jäi kun kuitenkin lukijat olivat suomalaisia.

No mikäs pulma tuo nyt sitten on?
Onhan se nyt tyhmää kertoa sama asia suomeksi ja englanniksi. Miksi ei vain toisella.
Miksi ei vain Suomeksi? Noh, englanniksi tykitellessä voisi hieman yhtenäistää tiettyjen palveluiden ilmoituksia. Voisi vähän suoraviivaistaa. Voisi saavuttaa kansainvälisen supertähteyden tälläkin blogikirjoituksella kun viäntäis in inglis. Ehkä se olematon kielitaitokin tulisi ylläpidettyä, jopa sitä parannettua?
No eihän ole kuin Twitter ja Youtube, mihin englanniksi kirjoittelen… No, niin no… Voisihan nekin suomeksi… Mutta jostain syystä, jota en kyllä itsekään täysin tiedä, niihin “kuuluu” kirjoittaa englanniksi. Pikaviestimiin ei kuulu – edes tilaviestin vertaa – , kun niissä on pääsääntöisesti suomalaisia kavereita. Facebookiin ei kuulu, kun siinä on pääsääntöisesti suomalaisia tuttuja.

Noni, no mistä nyt noin typerä ajatus edes tuli sit? Tee vaan noin?
Asentelin tuon Adiumin uusimman Beta-version, mihin voi lisäillä Twitterinkin. Facebookinhan tuohon on saanut jo tovin. Voisi yhdellä viestimellä hoitaa “kaikki” muut paitsi bloggauksen. Laittais vaan tilaviestin ja kas, se ilmaantuisi kaikille näkyväksi, oli sitten pikaviestin, lärväkirja tai twitteri. Yhdellä kertaa.

Mutta ei se nyt sit toimikaan, kun pitää olla kansainvälinen olematta sitä.

2) Miks ei vaan voi tehdä kaikkea yhdellä ohjelmalla?
Niin, yllämainitusta syystä varmaan näiden idiotismiarvolla 10 nettiin läpsähtävien erimittaisten tekstien kirjoittelu tulee jatkossakin tapahtumaan pienissä erissä. Pikaviestimet Adiumilla. Twitter puhelimella, netistä tai TweetDeckillä. Facebook netistä tai puhelimella ja blogi sitten webistä.
Olishan se vaan liian naurettavan helppoa kun kaiken vois vaan tehdä yhdellä ohjelmalla. Paitsi ehkä bloggauksen, mutta tän joutais tehdä webissä tarpeen tullen.

Ainoa ratkaisu siis olis tehdä joko suomeksi tai englanniksi. Ei näin, ei sekaisin. Mutta kun eihän sekään olis hyvä.

Koko postin pointti? Tuskin moista löydät, en keksinyt minäkään. Ehkä se liittyy siihen että A) pitääkö koko ajan olla koko maailmalle huohottamassa mitättömiä tapahtumiaan ja B) Eikö siihen nyt riittäisi väline tai pari?

Miksi pitää kertoilla koko universumille hankinnoista, oloista, harrasteista tai yleensä mistään? Miksi kertoa n+1:ssä palvelussa sama asia, eri laajuudella, eri frekvenssillä? Siinäpä ihan erillisen kirjoituksen aihetta. Jossa ehkä olisi jotain järkeäkin. Ehkä.