Olen tänään ollut reipas.
Olen ottanut kohtaloni omiin käsiini. Olen irtautunut ryhmästä. Kirmaan vapaana kultaisen vehnän seassa. Vapauden lämmin tuuli puhaltaa kasvoilleni. Tätäkö se on? Elämä.
Ehkä vähän löin yli, mutta siis tämän päivän suuri uutinen on se että sain repäistyä itseni irti Facebook:in kahleista. Uskalsin jättää kaikki “kaverini” huutamaan tyhjyyteen. Maltoin heittäytyä sovellusten tieltä sivuun. Ettäs kehtasinkin.
Jospa tämä blogin kirjoittelu riittäisi pakkomielteeksi? Jospa sen Super Wall:in korvaisi puhelin, pikaviestimet ja sähköposti. Jospa ei? Vain aika kertoo.
Ilmakin on jotenkin raikkaampaa…
Vaikka kaltaiseni foliohattu väpättäen erikoisagenttien seuraavien silmien alaisena olon tiedostava persoona ei voikaan kuin ihmetellä, miten on mahdollista ettei profiiliaan saa aidosti poistettua ollenkaan? Kaikki tiedot ovat KasvoKirjan tietokannoissa tallella. “Kirjaudu vain uudestaan, niin profiilisi palautuu”… Ei, en kirjaudu. Poistakaa ne. Kaikki. Heti.
Huuto jää kaikumaan, kukaan ei kuule. Siellä on ja pysyy. Kuvaus Jannesta.
