Ja taas on se aika vuodesta.
Ylihuomenna tonttu-ukot hyppii ja pukit loikkii. Kuuset karistaa neulasia ja koristepallot helkkää kynttilöiden loisteessa. Voipa taloksi taivutettu piparikin olla olevinaan karkkikuorrutuksineen. Laatikoita syödään kuin ei huomista koittavaksi uskoisi. Vähän riisipuuroa ja kiisseliä. Torttujahan tonni napsuu napaan muutaman kinkkukilon perään. Piirissä loikitaan puolen metrin virne leukaperissä. Lueskellaan pikkasen Sanaa ja ollaan niin joulua että!
Yhtään lahjaa en ole ostanut, ei ole tonttulakkiakaan. Ei semmosta joulutähteä ole joka pupillin pintaa hellinyt hankintapäätöksen verran olisi. Siispä joulu on tänäkin vuonna ihan yhtä jännää, mielenkiintoista ja hassunhauskaa kuin kristilliset pyhät tähänkin mennessä. Ei uppoa moinen hapatus. Ei putoa Jesse ja toverit.
Tortut on kyllä paikallaan.
Joten aivan kuin rosollin jätän kuppiinsa maatumaan malttanen antaa bloginkin imelöityä päiviä pari tai kuusi. Olenhan itäisessä Suomessa.
Nariskoon hanki puolestani välipäivät.
