isojii.com

Dixi, et animam levavi…

IiTeetä.

Kylläpä taas on hieman vaikeaa…

Haeskelin tosiaan sinne tietotekniikan insinöörikouluun ja kävi vieläpä niin onnekas sattuma että osasin laskea äänen nopeuden -10-asteisessa ilmassa ja kilon painoisen Eiffel-tornin pienoismallin tilavuuden. Pääsin siis opiskelemaan.

Tai no, pääsiSIN jos nyt ei olis niin onnekas tilanne että olen kadottanut ravintolakokkikoulun päästötodistuksen johonkin näiden valmistumisesta kuluneiden 11 vuoden aikana.

Löysin todistukset kaasusumutinkurssista, löytyi rauhanturvauksen työ- ja Suomivapaatodistukset. Kaivoinpa kaikista muista kursseista ja opinnoista, töistäkin, todistukset.

Lähettelin nuo skannattuani opintotoimistoon ja jatkoin kokkikoululapun noutoa arkistojen hämäristä. Ei auttanut edes taskulamppu. Kateissa oli.

Noh, nohevana poikana etsin oppilaitoksen yhteystietoja ja laittelin niistä muutamiin anelun pikaisesta kadonneen todistuksen toimittamisesta, selitinhän tietenkin tilanteen.

“Kyselen tarkempia tietoja, näillä tiedoilla todistustasi ei löydy.
Tuon ajankohdan jälkeen meillä on tapahtunut monenlaisia oppilaitosten
yhdistämisiä ym. muutoksia. Samoin sen ajan opiskelijahallinto-ohjelmat
eivät enää ole käytössä.”

Tuossa hieman otetta vastauksesta jonka sain. Ei siis löydy todistusta, kun on ne järjestelmät vaihtuneet. On yhdistytty. On vähän säädetty.

Ja niinkuin mie luulin että noiden säilytys on oppilaitoksille ehkä jopa jonkinasteinen velvollisuus.

Ymmärtäisin jos työtodistus, muun kurssin todistus tai muu diipadaapa-lappu olisi kateissa, mutta kun haen kouluun opiskelemaan… Voisin äkkiseltään luulla että uusi kouluni voisi kätevästi syöttää sotuni johonkin Järjestelmään ja ruudulle tulostuisi opiskeluhistoriani, ehkä jopa ruksi ruudussa [suoritettu].

Mutta ei.

Todistus pitää anoa ja pyytää, etsiä ja kaivaa. Ei saa edes kopiota faksina tai sähköpostitse, se tulee ihan “valtion postilla”. Toivottavasti edes jossain kolmosluokassa, ettei varmasti ehdi 19. päiväksi minulle.

Ettei ojaankaatumisteni määrä ainakaan opilla estyisi.

Kaikki muut todistukset muuten voi ihan itse toimitella skannattuina kopioina sähköpostitse. PhotoShoppia tai Microsoft Painttia saisi varmaan annostella huolella, eihän noita mistään järjestelmästä näe. Oikeiksi.

Ja kyllä, skannaan tuon kokkiläpyskän ensitilassa koneelle talteen. Polttelen levyille, jakelen pitkin suomen maan.

Nopeammin sen palauttaa vaikka juoksemalla Lappiin piilolle joka on kolmannellatoista männyllä, itäpuolella. Kuusi metriä maan alla. Teräsbetoniin valettuna. Satunnaisella merkkijonolla salattuna. Ja steganografialla kuvaan vispilästä ahdettuna.

Opinpahan olemaan.

posted by Ukkoite in Arjesta, Tietävä tekniikka, opiskelu and have Kommentit poissa käytöstä

Nii o hästii!

Eihän täs näytä taas “ehtivän” kirjotella tännekään, kun on muka niin hiton tärkee ja kiireinen. Lumet sulaa ja orvokki kukkii, ennenku taas saa sisältöä puskettua, mutta tuskin nyt kenenkään yöunet moisesta kovinkaan vajavaisiksi jäävät.

Mikäli kuitenkin koet että unenlaatu on naurettavan huono tai lepo määrältään vähäistä, ota yhteys lääkäriin.

Viikonlopun oli Jannepoika kovastikin vaisuhko johtuen jo ihan selkeesti siitä seikasta, että piti embadijan valikoidun iskuryhmän, elikkäs erikoismiesten erikoismiesten kanssa käydä hieman nykäisemässä yleissivistystä Tallinnan suunnalta huppuun. Sen verran tais kulttuuri viedä miestä mennessään, että infoähky iski siihen malliin että maanantainakin vielä oli pää kipeä. Ja hikeä tyrkkäs. Ja vatsa murisi. Heikotti. Värit näyttivät jotenkin räikeiltä.

Mutta se oli eilen, nyt on nyt.

Toinen päivä uudessa, laatikosta vedetyn oloista koskematonta viehättävyyttä uhkuvassa, työpaikassa on nyt takana ja tänään uskalsin jopa jo hengittää. Koeajat pistävät miehen kuin miehen matalaksi, tämmöisistä tissiposkista puhumattakaan. Jännitettävää siis riittää vielä pitkälti kesän yli. JOS hyvin käy. Tapana on kyllä ollut että käy.

Uutuudenviehätys sikseen, mutta kyllä tuo jotenkin äkkiseltään vaikuttaa siltä että saattoipa osua valinta oikeaan ja tuota luultavimmin pystyy väkertämään eri innolla kuin aiemmissa. Mutta ehkä kaikki onkin vain pam-padam-pelkkää kuvitelmaa, niinkuin Aki-vainaa tapasi laulaa hittibiisissään. Se jääköön nähtäväksi. Tai mieluumin näkymättömäksi.

Mitää erikoisen estotonta en kyllä ole nyt puuhannut, tietotekniikan kanssa hieronut kuin kuoripoika alttarin alla. On ulkoista kovalevyä teratavun verran, pyörii Time Machinet, iMac kiiltää, elo hymäjää ja minä olen niin kovin mielissäni.

Kun nyt ketään ei kuitenkaan kiinnosta, miten välilyöntejä sisältävät tiedostonimet käydään onnistuneesti läpi while-loopissa shelliskriptissä, niin jätän sen vinkin tähän laittamatta. Se oli tän päivän suurin saavutus, kiitos Tuomas.

posted by Ukkoite in AaTeeKoo, Apple, Arjesta, Huvia, Hyötyä?, Tietävä tekniikka, Työt, Varusteet and have Kommentit poissa käytöstä