isojii.com

Dixi, et animam levavi…

Joskus on vaan parempi…

olla ihan hissukseen ja jättää muka-viisas kommentointi vähemmäks.

Parempi ku ei kummastele, miten voi kestää monta tuntia ennenkuin viimeisen laukauksen jälkeen tilanne raukeaa. Ei se vaan oikeasti mene niinku elokuvissa ja kovien Tsäk Bauereiden maailmassa.

Mutta kun ei tajua edes omaa puhettaan, ni pitäähän se vähän kummastella, miten nopeasti tieto kulkee näinä päivinä. Alle vartin kuluttua tilanteen alkamisesta oli ensimmäiset spekuloinnit tekijästä jo liikkeellä IRCin keskusteluissa ja internetin foorumeissa. Paino sanalla spekulointi. Monta viatonta kasvoa, nimineen päivineen, vilahti ruudulla. Monet profiilit tuli käytyä linkittäjien innoittamana katselemassa internetin palveluista. Oli siellä joukossa kyllä se oikeakin. Oikeuden äkkiä hahmotti kun youtuben videoissa pyöri eräs jo vastaan tullut. Videoissa, joissa otsikko, kuvat ja tekstit puhuivat puolestaan.

IRC-Gallerian päiväkirjaansakin oli kirjoittanut suomenkielisen versionsa tapahtumista. Englanninkielinenhän olikin youtuben profiilissa. Manifestit, suunnitelmat, tyypin kuvat ja aseenkokeiluvideot tuli nähtyä reilusti ennen monia muita.

Yllättävän ahdistavaa seurata moisen tilanteen kehittymistä internetin avulla. Tottakai se koko konsepti oli pojalla vähintäänkin sekainen, hullu ja ei-mihinkään-oikeuttava. Lähinnä sitä ahdistusta herätti kaikenlaisten wannabe-reportterien ja “enempi-intoa-ku-taitoa”-tyyppisten teinien warmat tiedot siitä, kuka on kyseessä ja mitä paikalla tapahtuu. Ja tietenkin ne kaikki kommentit eri yhteyksissä, lähinnä se, miten jotkut ihmiset kirjoitteli kannustavia – ihannoiviakin – kommentteja tekijän toimesta lukemattomaksi jääviin paikkoihin. “Hyvä että joku uskalsi nousta systeemiä vastaan, oikea meininki!”, “Siisti veto, olisit vaan menny Stockalle ampumaan turkishuoria” ja muuta viisasta. “Oli sit jätkällä MUNAA ampua itsensä”… Mitä munaa siinä on, että karkaat vastuuta teoistas etkä uskalla ottaa vastaan, mitä teonjälkeinen “elämä” tuo tullessaan? Itsemurhahan on säälittävää pelleilyä. Etenkin moisessa tilanteessa. Olipa niitäkin naurettavia nörttejä, jotka 24:sesta repimänsä ampumavälinetuntemuksen myötä rupesivat kertomaan, kuinka itse olisivat käyttäneet revolveria, kun jousilippaalliset on niin paskoja ja jumittaa aina. Kunnon asiantuntijoita. Tohvelisankarit pätee kavereilleen vaikka ei oo ikinä laukassu muuta ku migreenin äidiltään pullaa ja maitoa itkiessään.

Jos ei vielä tullu selväks, ni ihmiset pistää pahasti vihaks. Enemmän ku normaalisti. Ja ei, ei sillei vihaks vaan ihan normaaliin malliin. Normaalien ihmisten tapaan.

Miten kukaan voi nähdä tuommosessa järjettömyydessä mitään järkeä? Kuinka voi olla jonkun mielestä siistiä että joku moisen typeryyden tekee? No, tietystihän voi samaan vauhtiin kysäistä, että miten kukaan saa tuomosen ajatuksen päähänsä alunperinkään…

Internetin avulla tuommoset idiootit saa vaan entistä suuremman yleisön sekopäisille Nietzschen tulkinnoilleen, joita päähänsä kasaa kun erehtyy ottamaan vähän liian paksun kirjan käteensä vähän liian nuorena. Wanhaan hywään aikaan ei paljon päässyt manifesteja, kuvia ja videoita Takahärmäläinen-lehdestä lukemaan. Mistään tekijän etukäteen kasaamasta suunnitelmat, kuvia ja hittibiisin sisältävästä zip-paketista puhumattakaan.

Ei paljoa päässyt fanipohja kasvamaan ja samanhenkiset idiootit törmäämään, kun ei ollut foorumia, jolle evoluution terävin kärki omia “mietteitään” julkisisi.

No, se aika on eilistä. Joka vanhoja muistaa, sitä netillä päähän.

Mut eiköhän tuosta aiheesta ole tarpeeks tietoa ja mukatietoa ihan joka paikassa, joista osaa etsiä.

Kunhan piti jotain tilittää, kunhan pari päivää suodatteli ylimääräiset “näin tarkistat koulun puolessa tunnissa”-aivopierut ja muut “opastanpa Karhu-ryhmää”–sisältöiset itsekin Jack Bauerilta oppimani typeryydet.

posted by Ukkoite in Arjesta, Maailmalta and have Kommentit poissa käytöstä

Jumia puskee.

Mustaa puskee näkökenttään jo aika ei-niinkään-huvittavan nopeasti näinä päivinä.

Aamusta heti horisontissa siintää synkkyys mustan syksyn mukanaan tuomana. Töihin kun pääsee, niin aurinko paistaa, linnut laulaa ja jossain kaukana voi kuvitella iloisten ihmisten tanssivan kukkakedoilla. Työpäivän päättyessä, norminörtin kammetessa Miniin tai bussiin, on taas pimeää. Eikä vain pimeää vaan pimeää-pimeää. Mustaa.

Tulis nyt vaan sit sitä lunta kinostolkulla. Oikein pyrynä. Voi ihan reilustikin tyrkätä, kiitos. Pien näennäinen kirkkaus ei nimittäin olis ollenkaan pahasta tällaiselle kesäihmiselle. Syksy aina potkii pahasti sisäreisiin ja muutenkin tuonne tajunnan alueelle. Siellähän se taitaa meillä uroilla olla kuitenkin sijoittuneena.

Mitään kovin kummosta ei siis ole ilmaantunut tumman kylmyyden keskelle. Viikonloppuna piti pyörähtää Lappeenrannassa ihan vaan ettei pääse unohtumaan moinen idän helmi. Tosin taitaa olla nykyään korostetussa määrin IDÄN helmi. Venäläisiä pyörii jo enemmän kuin Moskovassa ja se on aika paljon. Kaupoista suurimpia rakennetaan kilpaa Lepraan ettei vaan mene ruplat euroihin vaihtaneiden kuningaskuluttajien vaihtorahatkaan sivu suun. Kasvu on valtaisaa, niin kauppojen kuin venäläisvirtojenkin.

Ehkä ihan hyvä että muutti sieltä Viipurin esikaupungista ennen sen liittämistä osaksi valtaisaa naapuria. Jotenkin ne vaan tökkää. Miksipä lie?

Mutta jotenkin äkkiseltään tuntuu että tais mennessään se päivänpaiste viedä kirjoitteluvirran, sisällöntuottohingusta puhumattakaan. Tosin tää jokasyksyinen väsymyksen valitus menee ohi luultavimmin parin viikon sisällä, kunhan hetken verran totuttelee synkkyyteen.

Puuhaa puuhaa. Sitähän tässä pitää keksiä, ni ei kerkeä pohtimaan moisia. Ei ehdi paljoa kirkkaana mielessä siintävää tekemisen riemua sen vertaa ohi katsomaan että musta puskisi päähän. Niin onkin. Tekemisen etsintä olkoon talven teema. Ehkä miusta vielä kunnon maaltamuuttaja saadaan. Rumpujensoittoa, kuivapukukurssia ja vaikka sitä iänikuista kuntoilua. Vieläköhän jotain maukkaampaakin keksisi satsiin sekoitettavaks? Ideoita?

posted by Ukkoite in Arjesta and have Kommentit poissa käytöstä